Tuntuuko ettei nuketuta, nuket oli ennen ihania mutta nyt tuntuvat etäiltä?
Lääke tähän on muistella omia kuviaan kesältä. Ite ootan innoissani kädet hikoillen et pääsisin kasvien ympärille kuvaamaan <3.
Talvella on muutenkin vähän kaikenlaiset ideat vähissä. Se on kuitenkin ihan normaalia. Tää talvi oli harrastukseni toinen. Ensimmäinen talvi on vähän sellainen koettelemus, jotkut lopettaa nukkeilun talven jälkeen. Mun mielestä ei kannata ihan pienstä väsähtää.
Eikä nuket suutu jos et oo sitten syksyn niihin koskenut. Sitten kun vaan otat nuken kätösiin ja katselet sitä luonnon valossa, muistat taas nuken kauneuden ja ilon jonka nukke on sulle tuonut. Harrastuksen tyylikin on voinut muuttua, ei oo vaan yhtä tapaa harrastaa. Nukke kauniisti aseteltuna ständiin jossakin kirjahyllyssä on ihan yhtä oikea tapa kuin tyypin joka ottaa viikoittain kuvia, ompelee vaatteita, miettii kuvatarinoita tai kustomoi.
Kyllä, tätä näkyä näkee keväällä. Otettu pääsiäisen tienoilla. Ootan innolla et pääsisin ottamaan vastaavia kuvia kevään kukkien kanssa <3.
Mir edellisessä lookissaan.
Miku vuoden 2011 keväältä.
Sisälläkin riittää auringonvaloa kun päivä on valoisa.
Miku oli ollut mulla vasta 2kk kun tän kuvan otin, ensimmäinen nukkeni :3.
Nukkeja voi kuvata myös näin että ympäristöä tulee enemmän kuvaan. Ajattelin tänävuonna koittaa ottaa tämmösiä kuvia enemmän.
Keväällä ruoho ei oo kasvanu autiotalon pihalla liian korkeeksi, sopiva ympäristö pienille kuvattaville.
Loppuun vielä muutamia luontokuvia, kesäisiä Suomenlinnasta.
Valkoposkihanhia.
Samoja tipuja.
Kimalainen :3.
Kala ja vesikasvit.
Tää on ihanan rauhallinen kuva :3.
Auttoiko kellään kuvat tuomaan inspiraatiota kevään ja kesän kuvailuihin?
Seuraava osa tulossa, en sano vielä päivää mutta tällä viikolla :).
