Kotiuduin eilen iho sairaalan osastolta. Oli kyllä aika järkytys kun huomasin että vieressä oli "korpse" joka vaan nukku ja laitteet piippas. Se mummo oli jotain 85-90 vuotias. Mulla on paniikkihäiriö ja voin sanoa et pelkäsin sitä naista. Lähinnä siksi et se vaan oli, se ei syöny eikä ees puhunu. Ensimmäisen yön jälkeen olin niin jännittyny et oli kuin olisin tehnyt 50 vatsalihasliikettä unissani. Onneks stressi ei pahentanu ihon kuntoa ja parannuin aika nopeesti.
Varmaan haluutte kuulla millaista oli olla osastolla hoidettavana. Aamupala oli 07:30 ja seuraava ateria klo 11:00 Tuossa välissä oli päivän ensimmäinen rasvaus. Kaikki hoitajat oli naisia, ei ujostuttanut olla rasvattavana. Ehkä oon niin tottunut nakuiluun muiden edessä kun jo 4 vuotiaana olin ihoa hoitamassa osastolla. Hassua ettei se ahdistanu mua yhtään vaikka ei se kovin mukavaa ole.
Ensimmäisenä päivänä menin öljykylpyyn. Siinä oli jotakin ihoa helliviä juttuja mutta myös antiseptisia aineita. Ihon kutina helpottu jo ensimmäisellä kylvyllä. Kylvyn jälkeen laitettiinkin sitten erikoiskortisoni "kin"niä ihan koko keholle. Ite en kotona oo tottunu laittamaan kortisonia terveelle iholle mutta tuolla siitä sanottiin että kannattaa kerran viikossa laittaa kortisonia iholle koska atooppinen iho on herkästi ärtyvä ja tarvitsee ylläpitohoitoa. Tavalliset kortisonit ohentaa ihoa mutta ylläpitokortisoniksi suositellaan Protopic ja Elidel kortisoneja jotka on hellempiä iholle mutta niitä ei saa käyttää valohoidon yhteydessä. Eli ne kuumottaa iholla jos valo osuu liian pitkän aikaa ja sitten onkin tukala olo.
Koska iho ei vielä kokonaan lopettanut hilseilyä, pääsin tiistainakin tuohon öljykylpyyn. Kin kortisoni iholle ja sitten takasin huoneeseen. Rasvaa oli niin paljon että sääret, käsivarret ja kädet oli peitetty "harsoin". Eipä päässyt raapimaan :D.
Päivällinen tuli klo 16. Ruoka oli aika surkeaa. En oo nirso mutta jos puolet lautasta peittää joku epämääräinen valkoinen tai harmaa kastikkeenoloinen massa joka ei edes maistu miltään, ei oikeen ruokahalua kohota. Varsinkin kun ruuissani oli kiellettyjä ruoka-aineita joista saan allergisia oireita, ei ruoka siellä oikeen herättänyt luottamusta. Varsinkin ensimmäisenä päivänä keitossani oli currya vaikka sanoin ettei mausteita kuin suolaa. Kähisevä ääninen hoitaja jopa kehtasi sanoa et valehtelen kun mainitsin et siinä oli mausteita. Mulla on sellainen syömishäiriö et jos tilanne jossa ruokailen on jotain ällöä, en haluu syyä. Ruokahalu oli aika kateissa kun hoitajat yritti saada sitä mummoa syömään eikä sekään oikeen houkutellut ruokahalua kun samalla saattoivat vaihtaa sen vaipan.
Iltapalan aika oli klo 19:00. Se oli lähinnä pieni jugurtti ja tee mutta itelleni iltapala oli tärkein ateria koska en välttämättä syönyt kunnolla pääaterialla. Iltapala tarkoitti myös sitä että toinenkin päivän rasvaus oli jo ohi ja nyt ei tarvinnut odottaa enää mitään. Aika kävi pitkäksi kun kokoajan tuntui et odotetaan jotain. Kävelin paljon rappusia kun ei oikeen huvittanut olla paikoillaan. Oli helpompi nukkuakin kun oli ensin rasittanut itseään.
Keskiviikkona mun ihoa hoidettiin Eloconilla ja perusvoiteella. En päässyt enää kolmatta kertaa kylpyyn kun iho oli niin hyvin rauhoittunut. Eikä kyllä enää kutissutkaan mistään. Kyselin valohoitojen perään et koska pääsis ja sillon vielä ei ollut iho tarpeeksi rauhoittunut.
Torstaina kävin ensimmäistä kertaa valohoidossa. 20 sekunnin verran UVB:tä vähän punotti ihoa. Olin aiemmin tottunu alottamaan yli puolet lyhyemmällä ajalla mutta uudet laitteet ja uudet ajat. Valon jälkeen lääkärit katselivat mun ihoa oikeen isolla porukalla. Iltarasvauksella katseltiin lääkärin toimesta ihon kuntoa uudestaan. Joillakin iho palaa ja sillon pitää pitää taukoa ennen seuraavaa altistusta mutta mun ihossa ei ollut mitään punaiseen viittaavaa, ei edes niissä kohdissa jotka punotti tullessa. Iho oli hyvin rauhottunut ja mielikin rupes rentoutumaan siinä samalla vaikka mummon tila olikin huonompi. Ehkä totuin siihen ääneenki kun joku laite imi sen pissan :D.
Perjantaina mun valohoitoon menoa tuli katsomaan lääkäri opiskelija. Se oli vähän stressaavaa kanssa mutta onneksi oon ollu niin paljon hoidettavana ettei muiden kyyläys enää niin hirveesti häirinnyt. Mulla on määrättynä nyt 25 kertaa valohoitoa ja se aina nousee kerta kerralta ja pisin määrä kerralta on 5 minuuttia.
Tapasin perjantaina myös sairaalan sosiaalityöntekijän ja jonkun ravitsemustyöntekijän. Heidän tapaamisen jälkeen oli taas aamurasvaus ja lääkärien tapaaminen. Monikossa lääkärien koska heitä oli 5 kerralla arvioimassa. He vaikuttivat hyväntuulisilta ja ilmoittivat et pääsen sinäpäivänä kotiin. Sain nipun reseptejä rasvoista mukaan joita oon sairaalassakin saanu ihooni. Jotkut sai rasvaa mukaan mutta ite en saanu.
Ennen kotiinlähtöä kävin varaamassa jotain 10 valohoitoaikaa ja sitten pääsin lähtemään kotiin.
Tänään päivän ohjelmassa onkin vaatteiden pesua jotka jäi jälkeen kun menin osastolle ja tietenkin rasvaamista.
